Sisällön tarjoaa Blogger.

FIASKO NIMELTÄÄN #PROJEKTIJOULUKSIKOTIIN OSA 1


Olen muutamaan otteeseen kertonut remonttiprojektistamme, jonka vuosi sitten keväällä nimesin ”vitsikkäästi” projektiksi jouluksi kotiin. 
Tähän mennessä olen kirjoitellut projekstistamme varsin vähän blogin puolelle, sillä reilun vuoden aikana on projektimme monien vastoinkäymisten takia edennyt harmillisen hitaasti. Byrokratia on takkuillut, valitsemamme suunnittelutoimisto on hoitanut hommansa surkeasti, asunnon sijaan ostimmekin tietämättämme kaksi erillistä liikehuoneistoa ja olemme joutuneet turvautumaan useamman kerran juridiseen apuun. Herkullisia blogiaiheita, mutta en ole kokenut varsinaista someavautumista mielekkääksi ennen kuin koko sotku on onnellisesti ohi. 

Nyt alkaa vihdoin näkyä valonpilkahduksia tunnelin päässä, joten tässä ensimmäinen osa fiaskosta nimeltään #projektijouluksikotiin. Jatkoa seuraa perästä.

Kaupat uudesta kodista 


Uusi kotimme sijaitsee vuonna 1949 rakennetussa viiden asunnon pienkerrostalossa. Ensimmäisellä näytöllä en haltioitunut ja suin päin rakastunut asuntoon, mutta näin siinä potentiaalia: korkeat huoneet, suuri määrä ikkunoita (pesin ne jo kerran ja totesin, että vähempikin määrä olisi riittävä), oma sisäänkäynti ja pihalla kasvavat omenapuut ja marjapensaat. Ostimme samalla huoneiston alla sijaitsevan, aiemmin työtilana toimineen, kellarin ajatuksena yhdistää se asuntoon. Niinpä vuoden 2013 joulukuussa teimme asunnosta ja kellaritilasta ehdollisen tarjouksen, johon sisältyi silloisen asuntomme myyminen hyväksyttävään hintaan. Kauppa kävi, ja kauppakirjoja allekirjoiteltiin puolin ja toisin.


Remonttilupa taloyhtiöltä


Kaupanteon jälkeen aloimme selvittää, mitä kellarin yhdistäminen asuntoon käytännössä tarkoittaisi. Otimme yhteyttä Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston aluearkkitehtiin, joka näytti projektillemme alustavasti vihreää valoa. Seuraavaksi kirjasimme remonttisuunnitelmat paperille ja selvitimme taloyhtiön kannan projektiimme. Asunto-osakeyhtiölain mukaan kaikki vähääkin suuremmat remonttitoimenpiteet vaativat taloyhtiön luvan. Pienessä yhtiössämme kaikki suhtautuivat yhdistämisajatukseen positiivisesti, ja saimme taloyhtiöltä luvan jatkaa projektia. 

Missio rakennuslupa ja mistä löytää suunnittelijat


Kellariin vievän reiän lisäksi halusimme muuttaa asunnon huonejärjestystä, suurentaa keittiötä, tehdä muutoksia yläkerran märkätiloihin sekä rakentaa kellariin kodinhoitohuoneen sekä saunallisen kylpyhuoneen. Pelkän taloyhtiön luvan varassa tällaista projektia ei saa tehdä, vaan esimerkiksi kantavien rakenteiden muutokset vaativat aina viranomaisluvat ja rakennesuunnitelmat. Tarvittavia suunnitelmia ja rakennuslupahakemusta varten tarvitsimme pääsuunnittelijaksi sekä lupaprosessin hoitajaksi arkkitehdin. Lisäksi meidän oli palkattava lvi-suunnittelija sekä rakennesuunnittelija. Aika nopeasti huomasimme, että on varsin haastava löytää kolme erillistä ammattilaista ja saattaa heidät yhteen projektimme pariin.
Aikamme selvitettyämme löysimme Helsingissä toimivan yrityksen, jolta on mahdollista saada kokonaisvaltaiset suunnitelmat. Varsin hämmentävää oli huomata, että koko Suomessa taitaa olla tasan yksi tällainen suunnittelutoimisto, jonka palkkalistoilta löytyvät niin arkkitehdit, lvi-, rakenne- kuin sähkösuunnittelijatkin. Punnittuamme vaihtoehtoja päätimme teettää suunnittelutyön ja lupasuunnittelun kyseisellä toimistolla. Ajattelimme, että keskittämällä kaiken suunnittelun yhteen toimistoon – viisinumeroisesta tarjouksesta huolimatta – maksamme suunnittelusta vähän enemmän, mutta pääsemme itse helpommalla ja säästämme sekä aikaa että vaivaa – onhan toimiston slogankin ”hyvin suunniteltu, paljon säästetty”.
Suunnittelutoimiston toimitusjohtaja teki meille tarjouksen huhtikuussa 2014. Toimitusjohtaja arvioi suunnitteluprosessin työmääräksi sata työtuntia ja kertoi heidän olevan erittäin hyviä työmäärän arvioinnissa. Työ oli määrä aloittaa kahden viikon kuluessa tarjouksen hyväksymisestä, ja toimitusjohtaja piti mahdollisena, että saisimme rakennusluvan jo ennen kesälomia. Toisin kävi, mutta siitä lisää kirjoitussarjan seuraavassa osassa. 

Fiasko nimeltään #projektijouluksikotiin käsittelee vuonna 1949 rakennetussa pienkerrostalossa sijaitsevan huoneiston rakennuslupa- ja remonttiprosessia, jossa kaikki – laasteja ja maaleja lukuun ottamatta –  tuntuu menevän päin seiniä. 




ESPRESSOJUUSTOKAKKU


Ajoittain kannattaa tajuta olla itse hiljaa ja luovuttaa kyökin ohjat toisiin käsiin. Silloin saattaa saada palkinnoksi palasen espressolla maustettua kakkua.


Olimme taannoin saamassa kavereita kylään. Suunnistin itse hetkeksi humputtelemaan ja jätin Apupojan kotiin leivontapuuhiin. Vielä ulko-ovella luettelin pakastimesta löytyviä marjoja ja ehdottelin, kuinka vadelmat sopisivat valkosuklaan kaveriksi, mustikat puolestaan paistettavaan juustokakkuun. Vasta Apupojan tuhahdettua vieno pyyntönsä saada leipoa täysin omien toiveidensa mukaan ymmärsin olla vaiti. Kannatti tajuta tukkia suu, sillä Apupoika yllätti minut kahvinmakuisella juustokakulla. En olisikaan itse keksinyt moista. 




Toisin kuin monet mokkakakut, saa tämä kakku makunsa tujakoista espressoshoteista, ei pikakahvijauheesta.
Tämä leipomus on kahvikakku – kirjaimellisesti. Apupoika halusi kahvin maistuvat kakussa kunnolla, ja täytteeseen onkin hujautettu peräti kolme ristrettoa – eli hieman normaalia espressoshottia tujakampaa tuplashottia. Juustokakussa on siis myös jonkin verran kofeiinia.  Kakkupala sopiikin kernaasti taltuttamaan vaikkapa kevätväsymystä, mikäli sellainen tuppaa vaivaamaan. Toimii takuulla vähintään lumelääkkeenä. 



ESPRESSOJUUSTOKAKKU ( ⌀ 20–24 cm)
Pohja:
  • 175 g Digestive-keksejä 
  • 50 g voita

Täyte:
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadephia) 
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 dl sokeria 
  • 1 tl vaniljasokeria 
  • 3 tuplaespressoshottia 
  • 3 liivatelehteä 
  • Koristeeksi tummaa suklaata ja kahvipapuja

Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit, sulata voi sekoita voisula keksimurskan sekaan. Painele seos vuoan pohjalle. 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Lusikoi tuorejuusto sekoituskulhoon, lisää kerma ja vatkaa sähkövatkaimella vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. 

Valmista espressoshotit. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota liivatteet kahviin. Lisää kahvi muun täytteen sekaan ja vatkaa seos tasaiseksi sähkövatkaimella. 

Kaada täyte vuokaan pohjan päälle, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. 

Vuole kakun päälle koristeeksi suklaalastuja ja viimeistele kahvipavuilla. 



KIOVAN KANA – KLASSIKKO VUOSIEN TAKAA


Viimeisen vuoden ajan Ukrainasta ei ole tainnut kantautua ainuttakaan positiivista uutista – päinvastoin maan tilanne vaikuttaa käyvän koko ajan huolestuttavammaksi.

SITRUSPOSSET


Sitrukset ovat piristysruiske talven keskellä ja juuri nyt parhaimmillaan. Sesonkihedelmiä saa nyt myös pilkkahintaan; kannattaa laittaa sitruspuserrin laulamaan ja aloittaa aamu lasillisella C-vitamiinia. Tai tehdä kuten meillä ja päättää ateria kipolliseen sitrusvanukasta. 



Pari vuotta sitten hitiksi ampaissut lemon posset eli brittiläinen sitruunavanukas oli omassa keittiössämme jo hetkeksi vaipunut unholaan, mutta maistui tauon jälkeen entistä paremmalta. Possetin idea on nerokas: jälkiruoka syntyy kolmesta raaka-aineesta: kermasta, sokerista ja sitruunamehusta,  enkä usko, että vanukkaan valmistuksessa voisi epäonnistua, oli sitten kuinka tumpelo tahansa. Vanukkaan hyytyminen perustuu kemialliseen reaktioon, eikä liivatteita tai muita hyytelöimisaineita tarvita. Paksun ja täyteläisen koostumuksen saamiseksi kannattaa seosta kuitenkin keitellä vähintään kymmenkunta minuuttia. 


Puristin sitruunamehun sekaan myös yhden appelsiinin, ja lopputulos oli muistini mukaan aavistuksen sitruunapossettia lempeämpi. Sitruunan voi vaihtaa myös limettiin tai verigreippiin – hempeän vaaleanpunaiset greippipossetit sopivatkin erinomaisesti lähestyvän ystävänpäivän jälkiruokapöytään…

Pienet luomusitruunat mahtuvat hyvin limettipuristimeen. 
Luomusitruksista kannattaa ottaa myös kuoret talteen. Helpoiten se sujuu erityisellä kuoriraudalla. Sokerissa pyöritetellyillä kuorisuikaleilla voi koristella valmiin jälkkärin. 




SITRUUNA-APPELSIINIVANUKAS ELI SITRUSPOSSET 
(4 annosta)

  • 3,3 dl kuohukermaa 
  • 1 dl sokeria
  • 1,5 dl sitruuna- ja appelsiinimehun sekoitusta (esim. yhden appelsiinin ja kahden pienen luomusitruunan mehu)


Purista sitruksista mehu ja siivilöi se. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan. Keitä seosta samalla sekoittaen kymmenen minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja lisää sitrusmehu. Sekoita ja kaada neljään pieneen lasiin tai kippoon. Peitä tuorekelmulla ja nosta jäähtyneenä jääkaappiin hyytymään. Hyydytä vähintään kolme tuntia. Voit nopeuttaa hyytymistä laittamalla possetit tunniksi pakastimeen. 




PIENI ASKEL IHMISKUNNALLE, SUURI IHMISELLE


Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Remontti ja mielessä siintävä uusi koti nimittäin. 

Viime keväänä aloin leikkimielisesti kutsua remonttiamme nimellä #projektijouluksikotiin. Nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, että pääsemme kuin pääsemmekin uuteen kotiin joulunviettoon – vuosiluvusta viis, kuka niistä nyt niin välittää. Lähes vuoden mittaisen väsytystaistelun jälkeen takataskussamme on rakennuslupa, ja mielessä siintää uusi ihana koti. 




Rakennuslupa tarvittiin, sillä asuntomme alapuolella sijaitseva kellaritila yhdistetään asunnon aputiloiksi. Lisäksi sekä keittiössä että märkätiloissa tehdään rakenteellisia muutoksia. Matkan varrella tosin selvisi, että olimmekin asunnon sijaan tehneet kaupat kellarin lisäksi kahdesta erillisestä liikehuoneistosta ja aiempien suunnitelmien lisäksi tarvitsimme hieman laajemman rakennusluvan. Mutta se on eri tarina se. Nyt alamme olla voiton puolella, vaikkakin vielä on vähän hommia tehtävänä ennen muuttoa. Unelmissani vessanpönttö ei nimittäin törrötä keskellä keittiötä.

Väsytystaistelun aikana on ollut aikaa miettiä materiaalivalintoja – kylppärin laatat ovat selvillä.


Kerta se on muuten ensimmäinenkin kun samassa postauksessa siteeraan sekä raamattua että Neil Armstrongia.